Pariston vaihdosta omaan kellomerkkiin
Olen ollut jonkinasteinen kelloharrastaja jo pitkään, mutta kunnolla hommaan sytyin kolmesta neljään vuotta sitten. Minussa on aina ollut vähän tee-se-itse -miehen vikaa, ajatuksella ”paremman saisi kun itse tekisi”. En tiedä onko se enemmän suomalaista vai peräti kainuulaista mielenmaisemaa, mutta sillä tiellä ollaan.
Ensimmäinen kipinä syntyi, kun vanhaan rannekellooni piti vaihtaa paristo. Ajattelin, ettei se nyt kovin vaikeaa voi olla. Tilasin aloittelijan työkalusetin ja sen saatuani vaihdoin pariston ongelmitta. Siitäpä se sitten lähti.
Aloin ostaa rikkinäisiä kelloja huutokaupoista. Kellokasojen tutkiminen oli mielenkiintoista ja niistä löytyi aina niin mekaanisia rannekelloja, automaattikelloja kuin kvartsikellojakin. Korjasin näitä sen, mitä osasin, ja opin samalla käytännön kautta. Lisäksi YouTube oli opettelussa luonnollisesti isossa roolissa. Erityismaininta kanavalle “Wristwatch Revival”. Harrastuksesta kasvoi pikkuhiljaa intohimo. Tein huoltoja – enimmäkseen pienempiä mutta myös muutaman täyshuollon, päivittelin koneistoja tuoreempiin ja rakensin muutamia omia modikelloja. Jossain vaiheessa tuli tunne, että haluaisin lisätä kelloihin jotain omaa – edes pienen yksityiskohdan, joka tekisi niistä persoonallisia. Olisihan sellaista mukava esitellä kavereille ja tutuille. Mutta mitä se sitten olisi?
Nimen synty
Tämä ajatus kyti minussa noin puolen vuoden verran, kunnes sattumalta törmäsin sanaan jugbitten internetin syövereissä. Se jäi mieleen ja alkoi pyöriä ajatuksissa. Tuo olisi oikein sopiva nimi omalle kelloprojektille.
Nimi kuulostaa omaan korvaan vähän kuin keskieurooppalaiselta, ehkä fiinimmältäkin brändiltä – mutta todellisuudessa tarkoittaakin sitä, että joku on ”aivan jurrissa”. Kontrasti tuntui hauskalta ja sopivan rennolta. Pian ajattelin, että tämä vitsihän voisi toimia muillekin, ainakin suomalaisille – miksipä ei laajemminkin. Fiinistä keskieurooppalaisesta brändistä muotoutuikin suomalainen kellobrändi. Pahimpien tosikoiden kulmakarvojahan tämä varmasti nostattaa, mutta väliäkö tuolla. Kysymys kuuluu – miten lähdetään luomaan minkäänlaista brändiä? Vaatii varmaan ainakin kokemusta, aikaa ja rahaa? Kaikkea tätä minulla oli hyvin vähän, jos lainkaan.
Tekemisen meininkiä Kainuusta
Intohimon palossa aikaa toteutukseen raavittiin aina, kun pystyttiin. Parhaat työtunnit olivat isyysvapaalla, arjessa muun perheen ollessa nukkumassa, ja työpaikalla rauhallisissa yövuoroissa.
Jonkin verran minulla on aiempaa teknologista osaamista koulutuksen kautta ja vapaa-ajan projekteista. Olen harjoittanut myös paikallisesti pientä sivutoimista yrittäjyyttä. Tuota sivubisnestä varten olen suunnitellut ja tehnyt parit alkeelliset nettisivut ja hiukan markkinoinut palveluitani alueella. Tämä projekti luonnollisesti vaatii enemmän, mutta kokemusta siis oli vähän eikä liikkeelle lähdetty ihan nollista.
Lueskelin foorumeilta, minkä verran rahaa tällaisen projektin aloitukseen tarvitaan. Vastauksissa pieninkin arvio taisi olla kymmenen tuhannen euron luokkaa. Minulla tuollaisia rahoja ei tähän hommaan ollut sijoittaa, mutta omat laskelmat sain näyttämään ihan toteutettavissa olevilta. Kelloharrastuksen myötä hankittua kokoelmaa laitettiin lihoiksi ja joitain euroja saatiin toki “oikeankin” työn kautta sivuun. Omia työtunteja kelloprojektin parissa ei kannata laskea.
Ensimmäinen kellomalli on siis syntynyt pitkälti omin käsin. Suunnittelun ja kokoamisen lisäksi ompelen kellopussit, jotka tulevat jokaisen kellon mukana. Jotain aiempaa kokemusta myös tekstiilitöiden parista siis oli, mutta ei mitään, mitä voisi taidoksi kutsua. Onneksi brändäys oli muotoutunut hiukan humalaiseksi, jolloin pienet virheet ompelussa tekevät yksityiskohdista vain enemmän brändiä tukevia, ja ennen kaikkea, se on kuitenkin käsintehty! Myös nettisivut ovat omaa käsialaani – alkeelliset, mutta toimivat. Kuvaamisesta ja videotuotannosta vastaa veljeni, joka kuvaa työkseen – kylläkin aivan muuta kuin tuotteita.
Kainuu on melko pieni alue, mutta yhteyttä otettuani paikalliset yritykset ovat olleet todella kiinnostuneita projektista. Tämä on luonut uskoa hommaan ja tietysti edistänyt tätä huomattavasti. Yhteistyötä tehdään tällä hetkellä paikallisen kellosepän ja hänen liikkeensä, sekä toisen pitkän linjan Kainuulaisen kello-optiikka -liikkeen kanssa. Tekstiilipainatukset hoitaa maankuulu Rockseri Oy.
Ensimmäinen malli
Halusin luoda kellon, jossa olisi luonnetta, tarinaa ja pientä särmää. Sellaisen, joka ei pelaa liian varman päälle, vaan tarjoaa jotain persoonallista. Ensimmäisen mallin designissa on tietoisesti ristiriitaa – elementtejä, jotka nostattavat joidenkin kulmakarvoja kuten brändikin ja eivät ehkä yksinään tunnu istuvan yhteen, mutta jotka yhdistettynä luovat kokonaisuuden, joka toimiikin yllättävän hyvin.
Aikaa pitämään valikoitui Seiko NH35 -koneisto. Monelle tuttu, kestävä ja luotettava ”työhevonen”, jonka avulla päästään myös helposti lähestyttävään hintaluokkaan – jopa sellaiselle, joka ei itseään kelloharrastajaksi laske mutta voisi ehkä kellon hankkia vaikkapa tarinan tai alkuperän vuoksi.
Matka jatkuu
Työtä riittää ja matkaa on vielä paljon jäljellä – mutta nyt ei enää jarrutella. Ensimmäinen malli on vasta alkua, ja suunnittelupöytä on täynnä ideoita. Tulevaisuudessa haluaisin tuoda mukaan esimerkiksi kainuulaista puuosaamista.
Tämä on Jugbitten-kellojen ja koko tarinan alku – jonka parhaat luvut ovat vasta tulossa.
